Sallittakoon että selitän... / Hamppupuolue

Taannoisen kansalaisaloitteen käsittelyä eduskunnassa riivasi useampikin ongelma, mutta suurin pettymys oli varmasti se, että hampun erityisasema lääke- ja hyötykasvina sivuutettiin täysin ja keskustelu nopeasti rajattiin kaikkien huumeiden dekriminalisointiin. Vihreiden ja Vasemmiston jättämä vastaesitys huumausainepoliittisen selvityksen tekemisestä olisi saattanut tuoda edistysaskeleita ensi vaalikaudella, mutta sekään ei saanut kannatusta muilta puolueilta.

Voinen lyödä siis vetoa, että vaikka toinen näistä onnistuisikin joskus olemaan pääministeripuolue, hallituskoalitiossa edistyksen esteenä olisi edelleen vähintään yksi iso tai useampi pienempi kasvin vapauttamista vastustava puolue. Näin ollen ainakaan hallitusohjelmakirjausta asiasta ei seuraavalle vaalikaudelle kannattane odottaa.

Yhdistyskentällä on vuosien varrella tapahtunut selkeää ja toivottavaa kehitystä, mutta valitettavasti myös heidän lausuntonsa ohitettiin aloitteen käsittelyssä. Siksi siis seuraava – ja ehkä viimeinen laillinen – tapa korjata suunta on asian puolustaminen Arkadianmäen arjessa.

En aio kuitenkaan olla naiivi ja väittää, että yksittäinen tai muutamakaan kansanedustaja itsestään riittäisi lainsäädännön korjaamiseen, vaikka heillä selkeä merkitys mahdollisissa valiokuntakäsittelyissä ja saliäänestyksissä toki olisikin. Tavoitteisiin pääseminen vaatii puoluestrategialta laajakatseisuutta, jossa eteenpäin voidaan kulkea ”kaikkia reittejä samanaikaisesti” eli yhdistää yhteiskunnallinen vaikuttaminen valtiollisiin asioihin vaikuttamiseen.

Kokemusperäinen vaalimatematiikka

Kuten THL:kin totesi kansalaisaloitteesta antamassaan lausunnossa, kieltolaki koskettaa noin 300 000 suomalaista joka vuosi. Tuo ryhmä on puolueen ydinäänestäjäsegmentti, eikä puolueen tarvitse houkutella muita segmenttejä. Riittää, että olemme käytännön tasolla hyödyllisiä kaikille kieltolain uhreille, emmekä vain lupaa olevamme sitten joskus valta-aseman myötä.

Viime eduskuntavaaleissa äänesti 3 miljoonaa, pääosin puolueuskollista Suomalaista. Hamppupuolueen ei kuitenkaan tarvitse houkutella äänestäjiä heidän joukostaan, sillä suurella todennäköisyydellä ydinsegmentistämme valtaosa löytyy niistä 1,5 miljoonasta äänioikeutetusta jotka eivät äänestäneet.

Kansalaisaloitteen mainostaminen oli useissa kanavissa äärimmäisen haastavaa, joten uskallan väittää, että kampanja ei tavoittanut läheskään kaikkia suomalaisia. Kenties enintään miljoona, joiden joukosta aloite keräsi lähes 60 000 kannatusta. Puolueella ei vastaavaa markkinointiongelmaa ole, sillä vaalijulistepaikat ovat lailla taattuja.

Voittamisen mittarit ovat myös selkeät.

Ensimmäinen tavoite, 5 000 kannatusta puolueen rekisteröimiseksi tarkoittaa, että asiamme tulee olemaan esillä vaaleista toiseen vastustajiemme iloksi. Kun puolue saa koko maan äänistä 2%, eli v. 2019 eduskuntavaalien aktiivisuuden mukaan reilu 60 000 ääntä, puolue on oikeutettu kolmannekseen yhden kansanedustajan tuomasta puoluetuesta, jonka avulla voimme edelleen kehittää toimintaamme, jäsenetuja ja lakiapua, sekä tukea asiaa ajavia yhdistyksiä ja tapahtumia. Kansanedustajaan vaaditaan noin 15 000 ääntä useimmissa vaalipiireissä, joista jokainen tarjoaisi valiokuntapaikan lisäksi yli 160 000€:n vuosittaisen taloudellisen tuen yhteiselle asiallemme seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

En pidä siitä, että Suomessa maksetaan Euroopan korkeimpiin kuuluvaa puoluetukea per äänestäjä, mutta asiaanhan ei voi eduskunnan ulkopuolelta vaikuttaa. En myöskään koe, että puoluetoimintaa pitäisi tai kannattaisi ylläpitää pelkästään aktiivien taloudellisella tuella. Sen vuoksi puolueen tavoite ensimmäisissä vaaleissaan ei voi olla muuta kuin vähintään tuo kahden prosentin osuus maassa annetuista äänistä.

Aion tehdä osuuteni tuon tavoitteen toteutumiseksi kunnialla ja toivon, että jokainen kannabiskasvin vapauttamista haluava tekee myös.

Joskus on pakko…

Nähdäkseni puolue on painavin työkalu jolla asiaa voidaan enää edistää. En pidä julkisuudesta, en koe olevani sosiaalinen, enkä pidä näkemästäni työvuoresta, mutta tiedän selviytyväni kaikesta edellämainitusta. Projektityössä pidän lähinnä niistä haasteista, jotka liittyvät laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen ja tiekarttojen rakentamiseen.

Mieluummin siis joku muu, mutta kenellä muulla olisi kymmentä vuotta puoluekokemusta puheenjohtajan asemaa myöten, saliin asti viety kansalaisaloitekampanja takanaan ja kokemusta useiden Hamppumarssien tai muiden mielenosoitusten järjestämisestä? Kaikki tuo käytännön kokemus yhdessä viestintään painottuneen opintopalettini kanssa tarkoittaa, että toista vastaavin vahvuuksin kykeneväistä on tähän tehtävään äärimmäisen vaikea löytää.

Valtionlaajuisia tavoitteita ei kuitenkaan saavuteta yksin ja mitä merkittävämpi tavoite, sen enemmän rohkeutta onnistuminen vaatii. Jokainen puoluehallitukseen tai ehdokkaaksi pyrkivä joutuu miettimään sitä stigmaa, mikä väistämättä tulee julkisen aseman myötä. Varteenotettavat pelot liittyvät ensisijaisesti sosiaalisiin ja ammatillisiin suhteisiin, mutta myös siihen, saako julkijäsen huonompaa kohtelua viranomaisten edessä. Teemme toki parhaamme riskien minimoimiseksi ja lakiavun tarjoamiseksi tarvittaessa, mutta tiedän saavani olla kiitollinen jokaisesta, joka riskin uskaltaa puolueen alkutaipaleella ottaa.

Ymmärrettävistä syistä siis, aloitamme pienellä hallituksella, jota täydennetään ylimääräisessä puoluekokouksessa talven aikana.

… Joten tehdään siitä mielekästä

Puoluetyö kumpuaa vapaaehtoisten panoksesta, joten toiminnan tulee olla mielekästä tekijöilleen. Projektissa pyrin siihen, että turhaa työtä vältetään ja eteenpäin viemiseen osallistuneet voidaan palkita. Julkikuvassa tärkeää on vain se, että puhuttelemme ydinäänestäjiä, eikä poliittinen korrektius ole välttämätöntä silloin, kun kyse on tavoitteitamme vastustavista eduskuntapuolueista. Koska olemme jo valtiomme vainoamia, voimme olla rohkeampia kuin muut.

Se, että kaikissa muissa asioissa vallitsee omantunnon vapaus on samalla sekä asiallinen haaste, että merkittävästi äänestäjien määrää kasvattava mahdollisuus. Ainoa vaatimus puolueen ehdokkaille on kyky ilmaista eriävä mielipiteensä kunnioittavasti.

Toivon lopputuleman olevan tehokkaasti ainoaan asiaansa keskittyvä poliittinen yhteisö, josta jokainen asian kannattaja voi löytää itselleen mieluisimman kansanedustajan.

Mutta edettäköön yksi silta kerrallaan.

Aloitetaan siis allekirjoittamalla Hamppupuolueen kannattajailmoitus.

Kiittäen,
Tapani Karvinen
Puheenjohtaja, Hamppupuolue ry

Piditkö lukemastasi? Jaa se somessa!