”THE TRUTH IS OUT THERE”

Kyllä minä niin häpesin syntymääni Helsingin Ullanlinnaan, porvareiden keskelle. Häpeän tunne oli voimakkaimmillaan kuunnellessani suomalaisten punkyhtyeiden sanoituksia. Paskaa sai niissä niskaansa nimenomaan rahan perässä juoksevat kokoomuslaiset, joiden keskeiselle kannatusalueelle olin joutunut.

Huoleni planeetan tilasta heräsi viimeistään yläasteen maantiedon tunneilla, kiitos innostavan opettajan. Yksi oivallus johti toiseen ja suurimman elämääni ohjaavan harppauksen koin lopettaessani lihansyönnin vuonna 1997. Eläinoikeusasiat johdattelivat minut myös muiden vaikeiden kysymysten äärelle, joissa vastakkain olivat ihmisen ahneus ja muu planeetan elämä.

Olin parikymppisenä joka tapauksessa valmis häipymään porvarialueelta kohti uusia seikkailuja. Vuosi Hämeenlinnassa ympäristöteknologiaa opiskellen ja Maan ystävien paikallistoimintaan osallistuen oli opettavainen välietappi ennen muuttoa Turkuun, jonne pääsin opiskelemaan kestävää kehitystä. Vaiherikkaiden neljän vuoden kuluttua palasin Helsinkiin mukanani yksi arpajaisissa voittamistani hampunsiemenistä.

Melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kolmen hampunkasvatustuomion ja muiden oheisrangaistusten (mm. traktorikortin menetys, puolen vuoden huumeseulat ja puutarhakoulusta erottaminen) jälkeen, olen vakuuttunut, että huumausaineiden kieltolakipolitiikka on yksi suurimmista pahoinvointia aiheuttavista tekijöistä yhteiskunnassamme. Siksi en oikeastaan epäröinyt hetkeäkään liittyä Hamppupuolueeseen kuullessani sen olevan jälleen perusteilla.